Musto ja Salli

Eipä ole taas paljoa tapahtunut koirien elämässä. Semmoinen kiire on koko ajan päällä, että hyvä jos ehtii pikaiset metsälenkit käydä välissä. Yllätys yllätys, myös Kemijärven näyttelyn jätämme väliin, sillä ilmoittautumisen aikaan olin itse sairaana, enkä jaksanut alkaa miettiä näyttelyitä juuri silloin. Ja eipä tuo Sallin turkkikaan vielä kovin hyvässä kunnossa ole. Seuraavat näyttelyt ovat varmaankin touko- kesäkuussa.

Juoksu on onneksi jo ohi, ja maanantaina pääsimmekin tapaamaan Rokia, joka oli kasvanut niin paljon, ettei sitä meinannut enää tunnistaa. Salli raukka näytti ihan taskukoiralta Rokin rinnalla. Mutta komea oli pojasta tullut, ja hyvin sujuivat leikit vielä yksiin. Mustonkaan ei tarvinut kovin paljoa ärhennellä pikkupojalle.

Kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta pari kohtalaista sain kuitenkin otettua.

Pikku- Salli ja Jätti- Roki

Tämä viikonloppu menikin sitten kasvattajan peruskurssin merkeissä. Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka suurin osa asioista olikin jo ennestään tuttuja. Seuraavaksi voisi alkaa harkita kennelnimen anomista. Mitään kiirettä sillä asialla ei tosin vielä ole, eikähän sitä vielä tiedä, tulenko koskaan edes kasvattamaan. Mutta onpahan kurssi nyt kuitenkin käyty. :)

Huhtikuulle pitäisi varata Sallille lonkka- ja kyynärkuvaus. Sulhasehdokkaitakin on kasvattaja jo kovasti pohtinut, joten jännityksellä odotamme miltä nivelet näyttävät.

Aurinko paistaa, kevät lähestyy ja lenkkeilysäät ovat parhaimmillaan. Parina viime viikkona koirat ovat kuitenkin joutuneet viettämään hiljaiseloa, sillä olen itse sairastellut enkä ole voinut lenkkeillä normaaliin tahtiin. Nyt alkaa kuitenkin jo helpottaa, joten vähitellen päästään taas normaaliin arkirytmiin.

Jalostuspäivien näyttely jäi meiltä sitten kuitenkin väliin, sillä Salli pudotti kaiken turkkinsa, ja muutoinkin tuli vähän mutkia matkaan tämän reissun suhteen. Myöskään Tornion näyttelyyn en Sallia ilmoittanut tuon turkittomuuden ja juoksujen takia. Ja hyvä näin, sillä juoksu alkoikin lauantaina. Kemijärvelle tähdätään nyt seuraavaksi. Toivonmukaan silloin olisi jo turkkikin kasvanut takaisin.

Viime viikolla kävimme koirien kanssa pyörähtämässä lappalaisporukan näyttelytreeneissä. Mustokin pääsi mukaan, sillä paikalle oli toivottu uroksia “siedättämään” näyttelyynlähtijöitä. Uroskehässä kun tuppaa aina niitä rähinöitä olemaan. Mustolla oli vanhat taidot vielä hyvin hallussa, eikä toisille pojillekaan tarvinnut ärhennellä. Harmi kun tuota ei voi enää näyttelyyn viedä, se kun osaa esiintyä ja käyttäytyä niin sievästi. Salli sen sijaan ei käyttäytynyt erityisen hyvin. Oma vikani osittain, sillä tempaisin sen autosta keskelle toisia koiria ilman että se sai katsella ympärilleen ja vouhottaa enimpiä höyryjä pois ennen treeniä. No, rauhottui se lopulta ja malttoi jopa vähän treenatakin. Näyttelypaikalla tilanne on onneksi hieman eri, kun koira saa rauhassa tutustua ympäristöön ja katsella toisia koiria ennen kehään menoa.

Koirat ovat nyt parina päivänä opetelleen reppujen kantamista. Molemmille olen hankkinut omat reput ensi kesää varten, jos vaikka kauan haaveilemani vaellusretki vihdoin toteutuisi. Hienosti on kulkeminen koirilla sujunut, eikä kumpikaan ole hangoitellut yhtään reppuja vastaan. Kunhan tottuvat kunnolla kantamaan niitä tyhjinä, alan vähitellen lisätä painoakin reppuihin. Kovin kauheita kantamuksia koirien ei toki tarvitse raahata, mutta omat ruokansa voisivat vaellusreissulla kantaa, mikäli sellaiselle lähdetään.

Eilen oltiin pitkällä metsälenkillä ja nappasin koirista muutamia kuviakin.

Joulut ja uudetvuodet on nyt juhlittu ja uusi vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin. Koirien kanssa on tehty pitkiä metsälenkkejä sekä oman lauman voimin, että koirakavereittenkin kanssa. Viikko sitten aloitimme myös hiihtokauden, joten koirat ovatkin saaneet melkoisen reipasta liikuntaa viime päivinä.

Hieman ennen joulua Salli aloitti karvanlähdön, eikä pohjavillasta ole enää tietoakaan. Alkukuusta oli kovat pakkaset, yli 30 astetta, joten jouduin ostamaan neidille toppatakin automatkoja varten. Lenkillä ei Sallia palellut, mutta kylmässä autossa metallihäkissä tilanne olikin jo ihan toinen, joten takki osoittautui todella tarpeelliseksi. Toivottavasti turkki kuitenkin tästedes pysyisi koiran päällä talvipakkasilla, ettei tarvitsisi ottaa tavaksi tuota pukemista. Lappalaiskoiran kuitenkin pitäisi tareta kylmissäkin olosuhteissa ilman vaatetusta.

Tälle vuodelle on suunnitelmissa näyttelyitä Sallin kanssa sekä toivon mukaan se agilityn alkeiskurssi, ainakin Muston kanssa. Itse yritän saada opinnäytetyön valmiiksi kevättalven aikana ja valmistua hortonomiksi viimeistään syksyllä. Siinäpä sitä onkin tavoitetta. Näyttelyitä olisi lähes joka kuukaudelle ainakin kesään saakka, mutta tuskimpa ihan kaikkiin osallistutaan. Kahden viikon kuluttua mennään jalostuspäiville ja maaliskuussa mahdollisesti Kemijärvelle. Helmikuussa olisi Torniossa näyttely, mutta Sallin juoksut sattuvat todennäköisesti juuri näyttelyn ajalle, joten ilmoittautumista pitää vielä harkita.

Tässä muutamia kuvia koirien talvesta.

Niin se on vaan syksy vierähtänyt ja joulu alkaa olla ovella. Talvikin tuli heti kerralla, kun pakkanen laski 20 asteeseen. Koiria pakkanen ei ole juuri hidastanut, vaan sitä mukaa kun pakkanen kiristyy, niin virtaa tulee koiriin lisää. Saapahan kerrankin juosta läähättämättä mielinmäärin. Salli varsinkin on ollut viime päivinä oikea kiusankappale, Mustoa ja Reetu -kaveria on kiusattu jo vähän liikakin. Mutta minkäs teet kun virtaa vaan riittää ja riittää…

Tokokurssikin alkaa olla loppusuoralla. Yksi kerta olisi vielä jäljellä, kun se piti tiistaina jättää pakkasten takia väliin. Viime kerroilla olemme harjoitelleen vähän agilitya sekä häiriöseuraamisia ja -paikallaoloja. Agilitykerralla olin ottanut Sallille verilättyjä nameiksi, ja eiväthän ne neidille tahtoneet kelvata (luulin ettei olisi mitään mikä ei tuolle kelpaisi, mutta näköjään on sittenkin…). Onneksi neiti kuinkin innostui agiesteistä niin paljon, ettei nameja juuri tarvittu. A- esteelle piti valtautua jo ennen aikojaan luoksetuloharjoitusten yhteydessä ja puomikin meni oikein mallikkaasti. Myös keinua kokeiltiin, ja sekin onnistui ihan hyvin.  Kyllä se vaan taitaa tuo agility olla se Sallin laji.

Tokoharjoituksetkin ovat menneet mukavasti ja viime kerralla pidinkin Sallia irti lähes koko treenien ajan. Seuraamiset, luoksetulot yms sujuivat oikein mallikkaasti, mutta paikallaoloissa oli vähän ongelmaa. Onneksi niissäkin saimme kuitenkin muutamia onnistuneita suorituksia aikaiseksi.

Nyt alkaakin joulun vietto, joten treenailut saavat jäädä sitten ensi vuodelle. Näyttelyitäkin olisi tiedossa lähes jokaiselle kuukaudelle. Nähtäväksi jää, kuinka moneen lopulta osallistutaan. Tammikuun näyttelyssä Salli esiintyykin ensimmäisen kerran nuortenluokassa, toivottavasti turkki ehtisi vähän kasvaa vielä siihen mennessä.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Säät eivät ole meitä suosineet viime viikkoina. Pimeää on ja märkää, ja koiria saa olla pesemässä jokaisen ulkoilun jälkeen. Viikonloppuna oltiin mökillä, eikä sielläkään ollut sen talvisempaa. Vähäisetkin lumet olivat häipyneet ja tilalla oli vain märkä ja mutainen maa niin kuin täällä kotonakin. Koiria märkyys ja pimeys ei juuri hidastanut, vaan vauhtia riitti mökkitonttia ympäri juostessa. Jäälläkin piti käydä uopeilemassa, vaikka kuinka yritettiin kieltää. Sallilla onkin ollut viime aikoina melkoinen vauhti päällä: ulkona mennään niin lujaa, ettei Musto tahdo perässä pysyä, ja sisällä pehmolelut saavat kyytiä. Mistä lie tuollainen energiapiikki johtuneekaan.

Sallin kanssa olemme käyneet fiksu koira -jatkokurssilla tiistai-iltaisin. Monenlaisia temppuja ja tokoliikkeitä on harjoiteltu ja hyvin ne ovat sujuneetkin. Kurssi on nyt puolessa välissä, eli kolme kertaa olisi vielä jäljellä. Ensi vuonna voisi kokeilla agilityä Muston kanssa. Sallikin varmaan siitä hommasta tykkäisi, mutta ensin on kuitenkin Muston vuoro, sillä sen kanssa on harrastukset jääneet liiankin vähälle.

Seuraava näyttelykin on jo tiedossa. Tammikuussa järjestetään Pystykorvien jalostuspäivät Kuopiossa, jonne lähdemme yhdessä Elinan ja Onnin kanssa. Toivottavasti Sallin juoksu tulisi ajallaan helmikuussa, eikä juuri tuon näyttelyn aikaan.

Tässä muutamia kuvia mökiltä. Keli oli niin pimeä ja sumuinen, ettei kuvat oikein tahtoneet onnistua, mutta jotain otoksia sain kuitenkin otettua. Talvikelejä odotellessa.

Tänään kävimme koirien kanssa Akuutissa silmä- ja polvitarkastuksissa. Silmät saivatkin oikein tehosyynin, sillä tarkastajia oli kaikkiaan viisi.  Ensin kävimme Akuutissa Sallin kanssa, jonka silmät todettiin terveiksi ja polvet saivat arvosanan 0/0. Täydelliset tulokset siis.

Illlalla oli sitten Muston vuoro. Polvet olivat terveet (0/0), ja silmätkin lopulta, vaikka kovasti ne aiheuttivatkin ihmetystä. Muston silmät on peilattu viimeksi 1,5 vuotta sitten, jolloin niissä todettiin MRD ja PHTVL/PHPV. Muutama PHTV-piste löytyi edelleen ja siitä tuli huomautus lomakkeeseen, mutta lopullinen tuomio oli kuitenkin terveet silmät. Mukavaa, että molemmat saivat terveen paperit.

Sallin lonkka- ja kyynärkuvat otetaan todennäköisesti ensi kevään aikana. Musto käykin seuraavassa silmäpeilauksessa vasta vanhemmalla iällä, mikäli tarvetta peilaukselle ei tule aikaisemmin.

Eilen aloitimme Sallin kanssa fiksu koira -jatkokurssin. Pentukurssin kävimme viime keväänä ja nyt olisi taas aika palautella mieleen siellä opittuja asioita ja opetella uusiakin juttuja. Tuon pentukurssin jälkeen emme ole juuri treenailleet edes kotitokoa, sillä Sallilla oli kesällä vähän hankala ikäkausi menossa, eikä mikään yhdessä tekeminen oikein kiinnostanut. Nyt kuitenkin neiti alkaa taas olla kiinnostunut yhteistyöstä joten uusia haasteita kehiin vaan.

Kurssin eka kerta menikin hienosti. Harjoittelimme perusjuttuja, kuten istumista, maahanmenoa, seuraamista, sivulletuloa sekä ohituksia, mutta jo vähän haastavammassa muodossa kuin pentukurssilla. Nyt pitäisi jo sivulletulon ja seuraamisen alkaa onnistua ilman herkkupalaa koiran kuonon edessä ja istumisen ja maahanmenon ilman käsimerkkejä. Salli oli vähän ihmeissään, mutta vähitellen aletaan treenata näitä asioita, niin eiköhän se pian hoksaa, mistä on kyse. Kovasti neiti oli kuitenkin innostunut tokoilusta ja suorittikin sille annetut tehtävät oikein hyvin ottaen huomioon, että edellisistä kerroista on aika kauan aikaa. Ennen kurssia kävin Sallin kanssa lenkillä, ja kylläpä toisten koirien ohitukset menivätkin hienosti kontaktissa kun ei Musto ollut mukana. Hyvinhän ohitukset yleensäkin sujuvat molemmilta, mutta paremmin Salli malttaa keskittyä kun Musto ei ole matkassa. Musto kun ei siedä yhtään sitä, että alan itse ohitustilanteessa hössöttämään makupalojen kanssa tai vaatimaan kontaktia.

Eilen kävimme myös metsälenkillä yhdessä ystäväni Roki- pennun kanssa. Roki on 11-viikkoinen lapinkoiran ja saksanpaimenkoiran sekoitus ja kerrassaan valloittava tapaus. Koirat leikkivät sievästi pikkuisen kanssa, tosin Musto nyt ei ollut erityisen kiinnostunut pennusta. Salli sen sijaan jaksoi leikkiä, onhan se itsekin vielä aika pentu.

Ensin tehtiin vähän tuttavuutta porukalla

Salli ja Roki

Roki-poika

Lauantaina sitten ne terveystarkastukset. Nyt jo jännittää kovasti. Sallin Ropi- veli (C. Jänkäjussi) kävi vastikään silmäpeilauksessa ja lonkkakuvissa hienoin tuloksin: silmät ok ja lonkat A/A. Paljon onnea Marjukka ja Ropi!

Eilen olimme Jyväskylässä lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä. Viiden aikaan aamulla lähdimme Oulusta ja perillä Jyväskylässä olimme puoli kymmenen aikaan. Juuri ja juuri ehdimme asettua kehänlaidalle, kun piti jo kiiruhtaa kehään Sallin kanssa. Salli sai kaikinpuolin hyvän ja näköisensä arvostelun ja laatumaininnan EH (erittäin hyvä). Salli myös käyttäytyi kehässä mukavasti, joten eipä voi muuta kuin olla tyytyväinen.

Tässä Sallin arvostelu: Mittasuhteiltaan oikea. Hyvä pää, hieman pitkä kuono-osa. Hyvä purenta. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävästi kulmautunut edestä. Hyvä runko. Vähän niukasti kulmautunut takaosa. Liikkuu kinnerahtaasti takaa, vähän löysästi edestä. Hyvä häntä. Hyvälaatuinen turkki.

Samassa kehässä kanssamme oli myös Sallin Luna-sisko (C. Hymyhuuli), joka sai laatumaininnan H (hyvä). Kovasti olivat siskokset vieläkin samannäköisiä ja luonteeltaakin yhtä vilkkaita.

Seuraava näyttely onkin aikaisintaan tammikuussa, joten tässä on nyt hyvin aikaa kasvatella turkkia ja kehittyä ennen seuraavia koitoksia. Marraskuussa onkin vuorossa molempien koirien silmä-ja polvitarkastukset. Jännityksellä jäämme odottamaan tuloksia.

Olemme tämän viikon vanhempieni luona hoitamassa heidän hevosiaan ja koiriaan. Koirat nauttivat elämästä, kun saavat ulkoilla vapaana ja syödä hevosten ruokia (niin, jopa kaurat näyttävät uppoavan…). Likaisiahan nuo ovat koko ajan kun on tällaiset kelit, mutta siinäpähän ovat, turhaapa nuita on jatkuvasti pestäkään.

Syysnäyttely lähestyy ja vähän jo jännittää, miten Salli-neiti osaa käyttäytyä. Mitään H:ta kummempaa arvostelua en edes odota, sillä koiria on jälleen tulossa näyttelyyn paljon. Yksistään narttujen junnuluokkaan on ilmoitettu 28 koiraa! No, kokemusta nyt ainakin kartutetaan jos ei muuta.